3. Minkä kokoiset verkonsilmät?

Mitä tein ja miksi niin?

Moniammatillinen yhteistyö -opintojakso, joka osittain toteutuu verkossa, mahdollistaa opiskelijoiden yhteisöllisen asiantuntijuuden rakentumisen vuorovaikutteisesti, yhteisöllisten suhteiden, niin toisten opiskelijoiden kuin myös asiantuntija- organisaatioiden kautta sosiaalisessa kontekstissa. Laadin opintojaksoon oppimis-ja ohjausprosessin suunnitelman. Hyödynsin suunnitelman luonnostelussa Hanne Kolin ja Pasi Silanderin oppimisprosessi-kuvaajaa (kuvaaja ja sen "käyttöohjeet" löytyvät Koli & Silander Verkko-opetuksen työkalupakki 2006, 24-27). Todella hyvä apuväline prosessin kuvaukseen!

Opintojakson punaisena lankana on asiantuntijuus ja sen kehittyminen. Tavoitteena oleva asiantuntijuus on yhteisöllistä asiantuntijuutta ja sen rinnalla vahva erikoisosaaminen. Asiantuntijuuden kehittyminen edellyttää aktiivista osallistumista ja muilta saatua tunnustusta. Tunnustus tarkoittaa sitä, että ihmiseltä pyydetään neuvoa ja häntä pyydetään selittämään, miksi asia on niin tai näin. Tässä opintojaksossa eri koulutusohjelman opiskelijat pääsevät tiiminä tilanteisiin, joissa he antavat neuvoja ja ohjaavat. Tämä saa opiskelijan ottamaan vastuuta tietystä aihealueesta, syventämään omaa osaamistaan ja kokemaan vähitellen itsensä asiantuntijaksi. Oppimiskokonaisuuteen kuuluu, että jokainen pienryhmä suunnittelee toiminnan yhdessä, jolloin kaikki jäsenet ovat mukana, osallistuvat päätöksentekoon sekä ovat vastuussa harjoittelun onnistumisesta. Tämä lisää opiskelijoiden luottamusta omaan osaamiseensa ja antaa kokemusta siitä, millaista on toimia asiatuntijana. Ja oman osaamisen jakaminen synnyttää uutta tietoa ja ymmärrystä, johon kukaan opiskelijoista ei pystyisi yksinään.

Tavoitteiden esitystavan merkitys

Opiskelijan on alusta lähtien oltava selkeästi tietoinen mitä opintojaksolla opiskellaan. Tavoitteet ohjaavat opiskelijan oppimista. Laitoin suunnittelemassani opintojaksossa yksityiskohtaiset tavoitteet jokaiseen osioon. Näin vältyin laajojen ja yleisten tavoitteiden esittämiseltä. Liian yleisella tasolla olevista tavoitteista on oppijan ja opettajan vaikea tulkita mitä niihin sisällöllisesti kuuluu. Tutkivan oppimisen tavoitteena on ohjata opiskelijoita olemaan "samassa veneessä" -käyttämään toisiaan tiedonlähteinä ja ajatusten ja mielipiteiden testaajina. Tämä mahdollistaa sen, että opiskeljalle kehittyy enemmän oppijan, ajattelijan ja ongelmanratkaisijan identiteetti eikä pelkästään asiantuntijan joka vastaa oikein kysymyksiin. Opettajan asiantuntijuus ei voi olla pelkästään substanssiin liittyvää vaan asiantuntijuutta on myös oppimisen ohjaaminen. Verkossa oppimisen näkökulmasta ohjauksella on olennainen merkitys; selkeys tavoitteissa, tehtävien instruktioissa, aikataulutuksessa, kriteereissä ja arvioinnissa. Keskustelin verkkopedagogiikka -koulutukseen osallistuvan kollegani kanssa saadusta ohjauksesta. Olimme molemmat yllättyneitä siitä, miten tarkasti ja usein meitä ohjataan koulutuksen aikana. Se ei ole tuntunut holhoukselta vaan on pitänyt meidät ryhmän mukana ja aikataulussa. Kollegani kertoikin, että oman kokemuksen perusteella hän on lisännyt ohjaustaan omilla verkkokursseillaan.

Tutkiva oppiminen

Tutkivan oppimisen perusperiaatteita ovat ymmärtämiseen tähtäävä oppiminen (miksi mitäkin tehdään), oppiminen ongelmanratkaisuna (mitä ovat ne ongelmat, joiden ratkaisemiseen sisällön omaksuminen tähtää), omien ennakko (tai intuitiivisten) käsitysten esittämien ja pohtiminen (oppijat tulevat tietoisiksi ennakkokäsityksistään ja mahdollisista ristiriidoista niiden ja uuden tiedon välillä), huomion kohdistaminen keskeisiin tavoitteisiin sekä pyrkimyksenä ilmiöiden selittäminen (ei ainoastaan kuvaileminen tai tosiseikkojen mieleen painaminen).

Tutkiva oppiminen on haastava prosessi ja oppimiskulttuuri niin opettajien kuin opiskelijoidenkin näkökulmasta muuttuu hitaasti. Tärkein lähtökohta verkkokurssin suunnittelussa on siis suunnitella oppijan prosessi, ei opettajan opetusprosessia. Aikaisemmin, esimerkiksi opettajakoulutukseni aikana, oppituntien suunnittelussa painotettiin opettajan opetusprosessia. Opettaja oli asiantuntija joka teki kurssit niin, että haki kaiken mahdollisen tiedon ja kirjoitti sen kaiken kalvoille, otti kopioita ja opiskeli asiaa itse. Asiantuntijuus ymmärrettiin vain substanssiasiantuntijuutena. Vastaan opetussuunnitelman kehittämisestä omassa koulutusohjelmassani ja olen huomannut miten harvoin tulee keskusteluissa esille pohdintaa siitä, miten opiskelija oppii ja millainen on opiskelijan oppimisprosessi. Opintojaksoja halutaan vieläkin suunnitella opettajan näkökulmasta: mitkä ovat mukavia, helppoja ja tuttuja (eli opettajan hallinnassa olevia) opetusmenetelmiä. Meillä opettajilla on vaikea nähdä asiantuntijuudessa muita, yhtä tärkeitä ulottuvuuksia. Me ei uskalleta luottaa siihen, että opiskelijat voivat oppia ihan itsenäisestikin, hakevat ja löytävät tietoa (ehkä enemmänkin ja monipuolisempaa kuin asiantuntija-opettaja). On vaikea muuttaa näkökulmaa asiantuntijasta asiantutkijaksi. Mutta jospa me vähitellen voitaisiin valtauttaa oppija oppimaan asioita omalla tavallaan ja olemaan asiantuntijoita ensisijaisesti oppimisen ohjauksessa.